Deja vu

Kuvassa mummoni aika monta vuosikymmentä sitten.

Hautajaisissa lauloi ukkini lapsuuden ystävä helka hynninen.
Vaikka ääni onkin jotain kuvailematonta, oli vanhat laulut ja virret nostalgista kuunneltavaa.
Täällä pohjan tähden alla sai hanat auki.
Samoin tarinat kansakoulusta ja pitkin elämää jatkuneesta ystävyydestä.
Sotatarinat veivät jonnekin tuntemattomaan. Ukkini haavoittui kannaksella kaksi kertaa. Lapin sodassa oli ollut nälkä ja kylmä.
Tärisevä vanhus kertoili pieniä tapahtumia sieltä jostain.

Ne ryppyiset kasvot ja isovanhempieni sisarukset saivat itseni tuntumaan hyvin mitättömältä.
Mitä tässä inisemään ja mitä sitä luulee tietävänsä.

Eritysmaininta pirteälle mummoni siskolle, joka oli kuin pieni iloinen lintu sirkuttaessaan ja halatessaan tiukasti.

Minulla on juuret ja olen niistä kovin ylpeä.